torstai 27. helmikuuta 2014

1920- luvun muotiliikkeessä olevan 25 vuotias nainen

Sain tuossa muutama viikko sitten kirjoittamisen kurssilla tehtäväksi kuvailla otsikon mukaista henkilöä. Sain vapaasti valita eri vaihtoehdoista tuon henkilöhahmon jota sitten lähdin rakentamaan ohjeistetusti.

1. Ensin kuvaillaan vain ulkonäköä
2. Annetaan hahmolle nimi ja kirjoitetaan hänen luonteestaan, temperamentistaan, työstään, intohimoistaan jne.
3. Kirjoitetaan hahmon taustasta, hänen perheestään, mistä hän on kotoisin, mitä murretta hän puhuu, minkälainen perhe hänellä on / vai onko?
4. Kirjoitetaan hänen maanantai- päivästään.

 En päässyt kurssille tuolloin, mutta tein sen ehtimiseni mukaan myöhemmin. Alla henkilöhahmo niin pitkälle kuin ehdin sitä kirjoittaa. Kirjoitan jatkoa tässä varmasti lähiaikoina ja tuon sen tänne blogiin ihmeteltäväksi. =) Olkaapa hyvä.


1. Hänellä on ruskeat hiukset, jotka ovat leikattu puolipitkiksi. Ne on kiharrettu kauniisti niskaan ja otsalle on taivutettu kevyt aaltoileva hiuskiehkura kulkemaan otsan poikki.
Silmänsä ovat ruskeat ja kirkkaat eikä niissä ole ensinkään kosmetiikkaa.
Nainen nipistelee poskipäänsä punehtuneeksi.
Hän on lyhyehkö, mutta hoikka ja kaunis. Hän käyttää ruskeita nahkaisia kenkiä joissa on matala korko.
Kukallinen kevyt mekko peittää hänen polvensa ja yläosassa on röyhelöinen nauha joka on solmittu kevyesti peittämään decolteeta.

2. Annaliisa on ujo ja hiljainen. Liikkeessä on kuitenkin osattava puhua, mutta se on helpompaa siellä, kuin ulkona. Liikkeen ikkunassa on yksi nukke ja kolme tukkia. Nuken Annaliisa saa pukea harvoin, sillä sen on oltava moitteeton. Ikkunan hatut ovat kuitenkin hänen vastuullaan. Tukit on pyyhittävä joka kerta huolellisesti ja niiden päälle laitetaan aina uusi valkoinen silkkipaperi, ettei hattu tuhriintuisi. Päivän paras hetki on näyteikkunan somistaminen. Annaliisa ei tekisi mitään muuta.

Kun asiakas vihdoin haluaa kokeilla jotakin kauniista vaatteista, Annaliisa auttaa tätä pukeutumisessa. Niin hän tapasi erään.

Annaliisasta ei koskaan tullut äitiä. Nyt se olisi jo myöhäistäkin. Sitä paitsi hänellä ei ole miestä. Ei hän kyllä miestä haluaisikaan. Annaliisa on kyllä rakastunut, mutta ei koskaan voi kertoa siitä kenellekään. Paitsi hänelle. Marja. Annaliisan elämän rakkaus. Annaliisa tietää, että hänen on valittava rakkauden ja liikkeen välillä. Näinä aikoina ei toinen nainen voi rakastaa toista, vaan on vaiettava iäksi. Siksi Annaliisa aikoo tehdä töitä kovemmin kuin koskaan. Hän aikoo tulla liikkeen johtajaksi, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa. Sillä hän haluaa hyvittää Marjalle.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Historia, historia. Kerro ken on maassa mielenkiintoisin

Sain hetki sitten kuulla, että eräällä sukulaiseni on tutkinut sukumme historiaa.
Pääsin kurkistamaan muutaman rivin verran tähän jännittävään tarinaan ja olin innoissani.

Koen pakottavaa tarvetta kuulla enemmän, lukea enemmän ja tutkia enemmän. En osannut villeimmissä unelmissanikaan unelmoida siitä, miten upea sukuhistoria minulla on.

Tämä sukuhässäkkä osui hyvään kohtaan, sillä Aunen kirjoittaminen on lisännyt kiinnostustani viimevuosisadan alun tapahtumiin, ihmisiin ja jopa politiikkaan. Olen kahlannut internettiä ahkerasti vaikka olen huomannut, että ihan kaikkea ei sieltä vain löydä. On siis suunnattava kirjaston arkistoihin. Jotenkin tämä oman sukuni historia itsessäänkin auttaa minua Aunen prosessissä. Saan rehellistä käsitystä siitä, mitä elämä tuolloin oli.

Minusta historia on aina ollut hyvin mielenkiintoista. On käsittämätöntä, miten ihminen ei vain ikinä opi ja samat sodat käydään aina uudestaan ja uudestaan. Kuin ihmiskunta ei olisi kykenevä kehittymään. Sitten tulee jokin käänne ja huomaan ilokseni, että aikamme on avoimempi, hyväksyvämpi, tasa-arvoisempi ja paljon muuta.

Romuhuone oli kirja joka kuvasi raa´asti mennyttä. Sitä miten menneessä ajassa oli ihan ok, että pikkutyttöjä käytettiin hyväksi. Sen kirjan muisteleminen kuljettaa kylmiä väreitä selässä varmaan lopun ikäni. Sekin kuuluu silti historiaamme. Sen ajan suhtautuminen. Emme voi sulkea menneeltä silmiä, mutta voisimme kyllä ottaa siitä oppia.

Aunen tarina ei ole yhtä raadollinen, kuin Romuhuoneen tarina. Aunessa on rakkautta, uskoa ja unelmia vaikka nainen elääkin kovan elämän.