perjantai 17. tammikuuta 2014

Kurssin antia vol. 128 ja 5/7

Minun pitäisi siis kirjoittaa seuraavan kahden viikon aikana novelli. Omasta kirjoittamisesta.

Sitä varten harjoittelimme maalaamalla, mutta myös tekemällä listoja.

Itseasiassa tämä listojen tekeminen oli hyvin havainnollistavaa ja energisoivaa. Se antoi ideoita ja sysäyksen jännälle tarinalle.

Kurssin vetäjä pyysi tekemään listaa tärkeistä esineistä, lapsuuden esineistä, tärkeistä tapahtumista, asioista, menetyksistä ym.

Raapustin melko litanian asioista ja niistä inspiroituneena kirjoitimme sitten tarinan joka olisi lyhyt novelli.

Muut olivat tehneet toi upeit tarinoita ja olisin voinut kuunnella niitä vaikka kuinka.

Alla oma versio:

"Kesä on kuumimmillaan. Äiti juo lonkeroa ja polttelee tupakkaa. Äidillä on saman väriset bikiinit päällä kuin lonkeropullon etiketti. Keinu natisee hiljalleen äidin heijatessa siinä. Isä kantaa ruokatarvikkeita. En jaksa kiinnittää heihin huomiota. Julle tarraa sukkahousujeni vyötäröstä kiinni ja kaataa niihin ainakin kilon hiekkaa. Nuran niin, että pissaan housuun. Jullekin nauraa. Julle lappaa hiekkaa nyt omiin housuihinsa. Kierimme hiekassa ja annamme auringon lämmittää. Äiti on huomannut puuhamme ja kysyy haluaisimmeko kylpeä saavissa. No totta kai haluamme, sitä paitsi minä alan kohta haista.

Kaadan mummokupin piripintaa täyteen suosikkiteetäni. Pyörittelen kuppia ja silitän varovasti sen kauniita kuvioita. Tee tuoksuu lumoavalta ja lämmittää nyt, kun talvi on vihdoin tullut.
Mistä minä muistin lapsuuden kesän? Hymähdän ja yritän vielä pinnistellä muistojani. Tyhjää.
No vittu. Yritin kuitenkin.

Mummokupin pohja näkyy ja olen juuttunut tuohon yhteen ainoaan hetkeen. Julle kaataa toistuvasti hiekkaa sukkahousuihini

Kaadan lisää teetä.
"Katso taaksesi ja yritä etsiä joku hyvä muisto. Miltä sinusta silloin tuntui?"
Huokaisen raskaasti ja uppoudun mummokupin kauniiseen profiiliin. Sen käsinmaalattu kuva on ihana. Voikukka, siis kuka enää tänä päivänä maalaa astiaan voikukan?
En saa siltikään hymyä kasvoille enkä tiedä miltä mikään tuntuu.

Palaan ajatuksissani niihin sykähdyttävimpiin muistoihin, mutta en keksi miltä niiden pitäisi tuntua. Nostan katseen ja silmäni hakeutuvat vitriiniin Ainoa esine täällä joka on kokonaan minun ja sen sisällä minun mummokuppini. Ne ovat niin kauniita siellä. Patsastelevat auringonpaistetta.

Havahdun kun ovi käy. Tunnen miehen lämpimät kädet harteillani kun hän tulee selkäni taa. Mies painaa kasvonsa niskaani ja kuiskaa "rakastan sinua".
Tämän minä muistan.
Tämän minä tunnen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti