Onnellinen palautui minulle oikoluvun jäljiltä. Huomasin itsekkin siellä edelleen karmeita kirjoitusvirheitä ja siis ihan ajatusvirheitä. Kirjoitin taas uusiksi alkua, mutta en edelleenkään koskenut tarinan kulkuun.
Tässä vaiheessa alkaa tulla tunne, että ; "ei tästä mitään tule".
Kukaan ei halua lukea tätä, huono tarina, ihan tyhmiä juttuja mulla, eikä ketään kiinnosta.
Ei se silti tarkoita, etten julkaisisi sitä. Julkaisen kyllä, kunhan saan ne kirjoitusvirheet sieltä pois.
Mutta se, mikä tässä vaiheessa on jännää on se, että uusi kirja työntää versojaan niin voimalla, että meinaa Onnellinen jäädä jalkoihin. Olen kirjoittanut jo ensimmäiset pari liuskaa ja ajatukset on siinä koko ajan.
Onkohan se tällaista muillakin kirjoittajilla? Että kun toinen työ on valmis tai lähelle, niin uusi tulee jo kovaa vauhtia? Vai onko se niin, että kirjan valmistumisen jälkeen pitää tyhjentää koko pajatso ennen kuin saa uutta ja tuoretta aikaan?
Miten teillä? Onko aiheita niin paljon, ettet tiedä mistä aloittaisit? Teet yhden niin toinen on jo tulossa vai onko pää saatava tyhjäksi, että voi luoda uutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti